“Why are you so nice? Are you gay?” Tämä kuukauden takainen harmiton kysymys on jäänyt elämään vaihtareiden keskuudessa vaikka vastasinkin siihen kieltävästi. Sen jälkeen olen lupautunut hoitamaan erään vaihtarin pehmoleluja vuoden vaihteen yli, sen aikaa kun hän on kotimaassaan viettämässä joulua. Hetkonen… miten tähän tilanteeseen ollaan oikein tultu?!
Kaikki sai varmaankin alkunsa, kun tanssin liian antaumuksella Barbarassa taannoisen Reykjavik-reissun aikana. Tai ehkä minusta tuli homo, kun näin ensimmäistä kertaa The Rocky Horror Picture Show:n tai Fucking Åmålin, kun hain ja pääsin Kallion lukioon, kun vanhempani veivät minut harrastamaan painia kuusivuotiaana, kun aloin syödä ja kirjoittaa vasemmalla kädellä.
Tilastollinen tosiasia on se, että olen torjunut enemmän miesten kuin naisten iskuyrityksiä. Olenko siis nirso homo vai epäonnistunut hetero?
Tämän viestin aloittava kysymys esitettiin saattaessani herrasmiesmäisesti huomattavasti itseäni päihtyneempää naisseuruetta paikalliseen yökerhoon. Ehkä olen vain omaksunut erittäin tehokkaasti partioihanteet ja ritarillisen käytöstavan partioharrastukseni kautta? Tässä vaiheessa nostan käteni pystyyn ja myönnän kirjoittaneeni itseni pussin pohjalle. Yli kymmenen vuotta partiotoimintaa poikalippukunnassa ei voi olla täysin normaalia. Baden-Powelinkin huhuttiin olevan kiinnostunut jäntevistä ja toimeliasta partiopojistaan muutenkin kuin isällisesti…
Jos seksuaalinen suuntautumiseni jäi vaivaamaan mieltäsi, niin tervetuloa testaamaan. Tosin tilastojenkaan valossa kundeilla ei ole mitään mahdollisuuksia! 