Kaksisataaseitsemänkymmentäyhdeksän päivää sitten jätin taakseni Suomen graniittisen kallioperän. Tätä kirjoittaessani jäljellä olevat päiväni Islannissa pystyy laskemaan yhden käden sormilla ja silloinkin jää muistipaikkoja vapaaksi (olettaen, että käyttää EU:n hyväksymää viisisormista laskuyksikköä).
Viime elokuussa, ennen lähtöäni Islantiin, koin lyhyen paniikkikohtauksen vaipuessani uneen erään toiminnantäyteisen päivän päätteeksi. Kauhukuvat eksyksissä ja yksin Islannista olevasta Eetusta vyöryivät ylitseni. Kaikki oli synkkää, vierasta ja tuntematonta. Todellisuus osoittautui kuitenkin helpommaksi ja sain heti tänne saavuttuani avukseni muita toisilleen tuntemattomia vaihtareita. (lisää…)