No voihan vittu. Taas tuli perjantaina tuhlattua elämästään kolme tuntia keskustan tanssilattioilla. Oikeastaan se oli jo lauantaita, mutta vitunko väliä sillä. Tytöt halusivat juhlistaa alkavaa viikonloppua lähtemällä heilumaan musiikin tahdissa Akureyrin yöhön. Minun piti sitten herrasmiehen roolissa lähteä tietysti kavaljeeriksi ja antaa väärää kuvaa suomalaisesta perusluonteesta ja -käytöksestä. Vai onko kukaan teistä kuullut suomalaisesta kundista, joka lähtee vesiselvänä hytkymään Sedulan parketeille, aikomuksenaan pitää vain hauskaa? Sitä vähän minäkin.
Puolustuksekseni pitää todeta, että suunnatessamme puolilta öin kohti Café Amóuria, en olisi puhaltanut puhdasta nollaa. Sen verta vieraanvaraista porukkaa kämppikseni ovat, että muutama ohut siivu piti nostella kaikkien terveydeksi ja viikonlopun kunniaksi. Suu napsui perjantaina slovakialaisen persikka-vodkan ja puolalaisen peruna-vodkan tahdissa.
Paskanjauhanta sikseen, alla listaamani asiat kohottavat verenpainetta tehokkaimmin Akureyrin yössä.
Suppeat soittolistat
Tästä on tullut maristua ennenkin, mutta toistetaan vielä ainakin kertaalleen, jotta asia menee paksukalloisimpienkin lukijoiden (keiden?) tajuntaan. Musiikki Café Amóurissa ja Kaffi Akureyrissa on aivan jäätävää sontaa. Sekalainen kokoelma 120–140 kertaa minuutissa iskevää teknohtavaa houseclubimusiikkia.
Sen harvan kerran, kun tiskijukka erehtyy soittamaan legendaarisen eurodance-jumputuksen kultaiselta 90-luvulta, pitää se pilata lähes heti perään soitettavalla uusintaversiolla, johon joku nouseva ameriikan räppitähti sylkee naisia alentavia säkeitään supertuottajan biitin päälle. Viime perjantaina kuulimme kymmenen minuutin sisään Nightcrawlersin Push the Feeling On ja Pitbullin Hotel Room Service -kappaleet. Lisäksi kertoimet sille, että I Gotta Feeling soitetaan ennen kahta ja viuluvitunvirtuoosi Rybakin Fairytales soitetaan ennen kolmea, ovat negatiiviset.
Tribaalitatuoidut hyppyritukka DeeJiit
Montako otsikon kaltaista levynpyörittäjää tarvitaan tyhjentämän Café Amóurin tanssilattia? Viime perjantaina siihen tarvittiin kaksi samanaikaisesti läppäreidensä takana heiluvaa hyypiötä. Siis kaksi! Eivätkä paikalliset levynpyörittäjät ole kuulleetkaan saumattomasta miksauksesta (beatmatching/-mixing). Pahinta tiskijukissa on heidän maaninen virneensä – he todella vaikuttavat pitävän soittamastaan musiikista. Seura tekee kaltaisekseen.
Olematon äänentoisto
ONHAN NIISSÄ MONITOREISSA IHAN RIITTÄVÄSTI TEHOA JA ÄÄNENVOIMAKKUUTTA, MUTTA MISSÄ HELVETISSÄ KAIKKI BASSOT ON? Diskantit hakkaavat korvat rikki, eivätkä matalat taajuudet humise saati aiheuta rinnassa rytmihäiriöitä.
Tanssi- ja painiravintola Akureyri
Mainitsinkin jo ylempänä, että Café Amóurin tanssilattia autioituu kahden jälkeen, hitaimpienkin humalaisten hytkyjöiden siirrryttyä Kaffi Akureyrin kymmenen neliötä suuremmalle lattialle. Mitä paikalliset edellä, sitä vaihtarit perässä.
Hieman ennen kolmea siirryimme autiosta Amóurista Akureyrin ahtaalle tanssilattialle, jossa olut ja hiki virtaavat. Eipä aikaakaan, kun punapaitaiset portsarit pääsivät vääntämään riitapukareita siltaan. Riittää, kunhan joku tönäisee, läikyttää olutta tai katsoo/koskee yhden kerran liikaa ihmisiä täynnä olevalla tanssilattialla, uhriksi joutunut promille-Pétur tönäisee takaisin kahta kauheammin. Ja taas mennään. Kyseinen painitanssi toistuu joka viikonloppu. Perjantaina saimme ilmaiset eturivin liput kahteen painiotteluun.
”Tarkista, sopiiko sana kirjoittamasi tekstin tyyliin.” vittuilee vuorostaan tekstinkäsittelyohjelma oikolukiessani tekstiä. Sehän tästä vielä puuttuikin. Vittu.
Tags: illanvietto, kulttuuri, musiikki, vitutus
Eniten vituttaa Akureyrin yöelämä…
UUSI SARJA. Eniten vituttaa Islanti -draamasarja pureutuu vaihtojakson vittumaisiin ilmiöihin. Osa 1: Akureyrin yöelämä. Uusinta lähes joka viikonloppu….
Aaaahahahhahaaa… olen samaa mieltä, mutta jäin silti miettimään olisitko mahdollisesti noussut väärällä jalalla sinä päivänä kun kirjoitit tämän. Se viuluvitunvirtuoosi saa kyllä mutkin raivon valtaan, mutta Eetu: eikö viikonloppuisin ole kuitenkin ollut aika kivaa (varsinkin kun ottaa huomioon nämä vittumaiset olosuhteet)?
Sänkyni on seinää vasten, joten nousen järjestelmällisesti samalla jalalla ylös sängystä. Verensokerillakaan ei ollut tällä kertaa osuutta asiaan, koska söin juuri ennen tekstin oikolukua. Kärjistäminen ja liioittelu ovat usein hyviä tehokeinoja. Valitettavasti tätä tekstiä kirjoittaessa ei tarvinnut kyseisiä keinoja käyttää.
Eikö ole hyvä, että suomalainen poika/mies konkretisoi välillä tuntemuksiaan tekstiksi eikä pidä kaikkea sisällään? Mielestäni tämän sarjan aloittaminen on ollut hyvinkin terapeuttista.
Viikonloppuisin on ollut mukavaa ja hauskaa. Mukavat asiat painavat vaa’assa paljon ikäviä asioita enemmän, kysehän on muutenkin suurimmaksi osaksi kiinni omasta elämänkatsomuksesta. Myönnän, ettei minulle Akureyrin yökerhoissa heiluminen ole mieluisinta viikonloppuiltojen ajanvietettä, mutta en ala rasvata köyttä tai viillellä ranteitani vaikka välillä sitä (yökerhoissa heilumista
viran puolesta joutuukin harrastamaan.