Archive for the ‘vaihto-opiskelu’ Category

Purkaus etelässä

Maanantai, Maaliskuu 22nd, 2010

Ihminen on terve, kun se kirjoittaa, totesi jo Aatu aikoinaan viimeistellessään Taisteluansa. En tiedä, olenko terve vai terapian tarpeessa, mutta tässäpä paluuni kirjoittajien kirjoihin. Pohjoinen mielentila on saanut väistyä, pelästyi kai äänekästä italialaista. Hänen mukaansa kevään väri on miehillä violetti, joka näkyy erityisesti paidoissa ja asusteissa. Violetti rantautuu odotettavasti tänne pohjoiseen parin vuoden viiveellä, mutta muodin aallonharjalla surffaavat lukijani ottanevat vinkistä vaarin jo nyt.

Tulivuoren purkaus kartalla - klikkaa isommaksiTsunameista puheen ollen, Islanti sai oman osansa luonnonvoimauutisoinnista tulivuoren purkauduttua lauantain ja sunnuntain välisenä yönä maan eteläosassa. Valitettavasti Akureyri on sen verran kaukana pohjoisessa, etten päässyt evakuoitavaksi. Sen verran voimakas purkaus kuitenkin oli, että heräsin sunnuntaina äidillisen huolestuneeseen tekstiviestiin, josta sain siis ensimmäisenä tiedon tulivuoresta. Kiitos siitä. :)

Äidin vaistoista puheen ollen, uusi Mokoman single on kuohuttanut tunteitani viime aikoina. Jo Stam1nan enteilevästi nimetty Viimeinen Atlantis käänsi Ruotsi–Suomi-maaottelun kotimaani hyväksi. Uskon, että Mokoman uusi kokopitkä lyö viimeisen naulan arkkuun rantautuessaan soittolistalleni lähiviikkoina.

Tajunnanvirrasta puheen ollen, yritän suunnata majakkani valon kohtia Suomea, sitä eniten tarvitseville. Kerään taskut täyteen kiviä, mutta tunnen vetoa enemmän Amélie Poulainiin kuin Virginia Woolfiin. Annan kaiken ja enemmänkin, jos viha kaikkoaa.

Täällä ei ole mitään nähtävää

Torstai, Maaliskuu 18th, 2010

Koska täältä pohjoisrintaman poterosta ei kuulu mitään uutta, voitte tyydyttää reality-nälkäänne seuraavilla kollegoideni blogeilla. Omia päivityksiä tulee sitten joskus keväämmällä.

Kämppikseni Jarkko tarinoi vaihtarielämästään täällä Akureyrissä englanniksi blogissaan That donut ain’t fucking around. Lue miltä elämä täällä Akureyrissä näyttää toisen suomalaisen silmin. Usein lyhyempää ja ytimekkäämpää kirjoitusta, kuin meikäläisellä. Jarkon tyyli puree ainakin minuun. (lisää…)

Käynnistysongelmia

Torstai, Helmikuu 4th, 2010

Tammikuu on ollut minulle hidasta, saamatonta ja masentavaa aikaa. Syytän auringonvalon puutetta ja siitä johtuvaa korkeaa melatoniini-tasoa. Kohti kevättä ollaan onneksi menossa ja päivän pituus täällä Akureyrissä ohittaa Helsingin jo reilun kuukauden päästä. Mutta eipä piehtaroida angstissa sen enempää, joten summaan tähän oheen tammikuun tapahtumia.

  • Rakas vuokraemäntämme kaatoi 9000 kruunun (50 €:n) edestä melkein valmista kotiviiniä viemäriin
  • Sain neljä uutta kämppistä, kaksi epätäsmällistä saksalaista, kivikasvoisen tšekin ja yltiöpositiivisen latvialaisen
  • Uusista vaihtareista näteimmät ovat Latviasta ja lipevin gigolo Sisiliasta
  • Iglumme ehti sulaa ennen valmistumistaan, viime viikkojen lämpöaalto on vienyt lähes kaiken lumen
  • Ihastuin islantilaisiin hevosiin – ponipihvi on oikein mureaa
  • Pässin kivekset ja hákarl on myöskin koettu – olen hieman pettynyt, että pystyin syömään niitä yökkäämättä.

Tänään lähtö Reykjavikiin, jossa kuluu koko loppuviikko. Raporttia reissusta todennäköisesti sitten ensi viikolla.

Tikulla silmään

Torstai, Joulukuu 31st, 2009

Näin lähestyvän vuoden vaihteen kunniaksi kaivelen vähän mennyttä syksyä reilun 7000 sanan edestä. Satunnaisia kuvia syksyn vaihtojakson varrelta höystettynä epämääräisellä tajunnanvirralla, olkaa hyvä! Kuvat on lainattu kotiin lähteneiltä slovakeilta, Katkalta ja Zuzkalta. Ainoan meikäläisen kuvan tunnistaa siitä, että siinä ei ole ihmisiä… (lisää…)

Joulukuun pukit

Torstai, Joulukuu 24th, 2009

Tämä saattaa jäädä viimeiseksi viestikseni täällä. Jos minusta ei kuulu aaton jälkeen, niin peikkomuorin iso musta kissa on syönyt minut. Pahis-kissa syö nimittäin kaikki, jotka eivät saa vaatteita joululahjaksi. Oppivathan lapset arvostamaan pehmeitä paketteja, PRKL.

Joulukissa - klikkaa isommaksiJoulunajan nuhteesta vastaavat täällä kolmetoista joulupukkia, jotka alun perin ovat olleet jonkin sortin peikkoja. Sittemmin peikot ovat valjastettu joulumarkkinoiden käyttöön lisäämällä heille valkoiset parrat ja punaiset nutut. Pääpahiksena häärii edelleen peikkojen äiti Grýla, joka pistää pataansa porisemaan kaikki lapset, jotka eivät osaa käyttäytyä joulun alla. Oppivathan lapset tottelemaan vanhempiaan, PRKL.

Joulupukkipeikot tulevat perheiden vieraiksi yksi kerrallaan alkaen 12. joulukuuta. Jokainen peikko laittaa kilteille lapsille pienen lahjan kenkään, tuhmien tyytyessä raakaan perunaan. Kansantarun mukaan kukin peikko viipyy perheen riesana kaksi viikkoa, aattona saapuvan peikon lähtiessä loppiaisena.

Jokaisella joulupukkipeikolla on oma pikantti pakkomielteensä, joka aiheuttaa harmia peruskansalaisille. Esimerkiksi ensimmäisenä saapuvalla peikolla on hurja himo lampaan maitoon ja jäykät polvet. Muut peikot ovat myös ruoan perään, eräs nuolee kattilan ja toinen kulhon pohjia, kolmas varastaa makkaroita, neljännen syödessä talouden maitorahkan (skyr) ja niin edelleen. Oppivathan arvostamaan joulunajan ruokaa, ennen wanhaan kaikesta oli pula, PRKL.

Osa peikoista saa kiksejä yksinkertaisesta kiusanteosta. 18. joulukuuta taloon astelee ovia paukutteleva peikko, pari päivää myöhemmin tulee ikkunoista tirkistelijä. Tässähän tulee aivan kotoisa tunne, kun tupa on täynnä kaikenkarvaisia sekopäitä.

Kotikatu - klikkaa isommaksi Gula Villan edestä - klikkaa isommaksi Gula Villan etupiha - klikkaa isommaksi

Gula Villan takaa - klikkaa isommaksi Kotikatu 2 - klikkaa isommaksi