Vaihto-opiskelua Islannissa

Tyttöystäväsi, härän sisäfilee, Islanti, kaikki näyttää paremmalta panoraamana. Siksipä Photoshop onkin raksuttanut koko sunnuntai aamupäivän valokuviani yhteen hienoiksi panoraamoiksi. Islannissa on paljon nähtävää ja kuvattavaa, ja vain murto-osa siitä mahtuu kerrallaan pienen kamerani optiikalle. Sunnuntaina kuvattavaa vasta riittikin, kun teimme omatoimisesti vaihtareiden kesken autoreissun luoteis-Islantiin Mývatnin alueelle.

Kodak Time

Lähdimme sunnuntaina klo 7.20 Gula Villanin edustalta 20 vaihtarin voimin neljällä pienellä vuokra-autolla kohti Mývatn-järveä. Ehdimme ajaa vajaa kymmenen minuuttia Akureyristä Eyjafjörður-vuonon toiselle puolelle, kun letkamme pysähtyi ottamaan jo ensimmäisiä valokuvia (tietenkin ensimmäiset oli jo periaatteessa otettu jo lähdössä). Viritin kamerani Suzuki Swiftin katolle ja keräännyimme kaikki poseeraamaan Akureyri taustanamme.

Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme, johon selvisimme kahdella välipysähdyksellä, oli Goðafoss-vesiputous. Goðafoss, vapaasti suomennettuna jumalten vesiputous oli varsin näyttävä, varsinkin kun ottaa huomioon, että se oli ensimmäinen livenä näkemäni vesiputous. Muiden keskittyessä poseeraamaan vesiputouksen luona, minä räpsin kuvia itse putouksesta.

Mývatn

Vesiputouksen jälkeen suuntasimme Mývatn-järvelle. Pysähdyimme hetkeksi Skútustaðagígariin, jossa ehdin ottaa reilun 180 asteisen panoraaman järvestä ja sen ympäristöstä, ennen kuin kiiruhdimme eteenpäin pieneen Höfðin luontopuistoon, jossa emme viihtyneet pitkään sadekuurojen takia.

Seuraavana listallamme olivat Stóragjá ja Grjótagjá, pari pientä halkeamaa mannerlaattojen välissä. Tutkittuamme ja kuvattuamme rakoja hetken aikaan, suuntasimme Námafjallin geotermiselle alueelle.

Mars haisee mädälle munalle

Saavuttuamme Námafjalliin monien suu loksahti auki ja leuka alkoi laahata punertavaa hiekkaa. Vaikka kukaan meistä ei ollut käynyt Marsissa, olimme yhtä mieltä siitä, että Námafjall näyttää aivan naapuriplaneetaltamme.

Námafjall on täynnä kuplivia mutalammikoita ja höyryäviä maankuorikekoja (fumarole), jotka sylkivät ympärilleen mädältä kananmunalta haisevaa, myrkyllistä rikkivetyä. Kameran ja rillien linssit huurussa kuvasin parhaani mukaan ja yritin olla kakomatta liikaa rikkivetykaasun keskellä. Nyt ymmärsimme, mistä Islannissa lämmin vesi suihkussa saa vienon munakkaan hajunsa.

Marsista karavaanimme kaartoi Kraflan lähellä sijaitsevalle Viti-kraaterille, josta navakka ja kylmä tuuli ajoi meidät melko nopeasti jatkamaan matkaa.

Kivikkoinen tie Dettifossille

”In Finland we have this saying ’Ei vittu tää ei oo todellista’ and ’This road on perseestä’” Matka Dettifoss-vesiputoukselle koetteli hermojamme ja kullanvärisen Hyundai Getzimme jousitusta sekä renkaita. Kun käännyimme tielle, jonka kyltissä luki ”Dettifoss 28” emme tajunneet, että 28 ei tietenkään tarkoittanut matkaa kilometreissä, vaan Islannin omaa tieluokitusta. Myöhemmin selvisi, että kaksinumeroinen tie on sellainen, josta selviytyy kesäkaudelle – kun sulaneen lumen virtaukset eivät enää pyyhi tietä mennessään – normaalilla henkilöautolla. Dettifossille johtavaa, paikoitellen 30 kilometrin nopeusrajoituksella siunattua epätasaista tietä riitti reilu 40 kilometriä.

Onneksi tien päässä odotti hienot maisemat ja 44 metriä korkea, virtausmäärältään Euroopan suurin vesiputous. Kamerani akku alkoi hyytyä tässä vaiheessa kaikista panoraaman paloista, joita olin napsinut matkan varrella, mutta sain mielestäni vangittua jylisevän vesiputouksen kohtuullisen hyvin. Minä ja Jarkko, retkikuntamme kaksi suomalaista, erotuimme selkeästi muista vaihtareista kiipeillessämme kallioilla etsimässä hyvää kuvakulmaa, toisten vilkutellessa vuorotellen kameralla vesiputous taustanaan.

This place sucks, it doesn’t fit into my camera

Dettifossista jatkoimme matkaa Ásbyrgin kanjonille, jossa kuvasin maisemia pala palalta, toivoen akun kestävän vielä muutaman kuvan verran. Tässä vaiheessa reissua tuntui jo siltä, että koko Islanti on jo nähty – kunnon tulivuoria, jäätiköitä ja geysireitä lukuun ottamatta.

Osa vaihtareista oli myös vahvasti sitä mieltä, että reissu oli tältä erää tässä ja yksi autollinen lähtikin takaisin kohti Akureyriä. Me kolme muuta hurjastelimme Húsavíkin kautta takaisin Mývatn-järvelle, jonka lähistöllä olevassa Jarðböðinin geotermisessä kylpylässä huuhdoimme päivän pölyt kasvoiltamme.

Car rental – 8 000Kr, fuel – 5500Kr, Speeding ticket – 52 000Kr … Memories from the field trip – PRICELESS

Palattuamme takaisin Akureyriin kello 22 jälkeen, kuulimme, että suoraan Ásbyrgistä takaisin Akureyriin lähtenyt retkikuntamme auto oli karauttanut suoraan poliisia vastaan. Autoa ajanut puolalainen Grzegorz kertoi, ettei ollut voinut vastustaa silmän kantamattomiin suorana jatkuvan tien kiusausta, vaan oli päättänyt testata vuokra-Suzukin nopeusmittaria.

Kuuleman mukaan 175 kilometrin tuntivauhdissa auto oli alkanut käyttäytyä hieman epävakaasti, joten Grzegorz oli alkanut hiljentää. Pienen mäen takaa olikin yllättäen tullut vastaan poliisiauto, joka Gregin onneksi oli mitannut autolle enää 128 kilometrin tuntinopeuden 90 kilometrin nopeusrajoitusalueella.

Me muut selvisimme matkastamme hieman halvemmalla. Auton vuokra oli 8000 Islannin kruunua autoa kohden, bensaa kului meiltä, kylpylän kautta ajaneilta, lähes tarkalleen 40 litran tankillinen, joka maksoi 7180 kruunua. Henkeä kohden autosta kertyi kuluja n. 3000 kruunua (~ 17 €), jonka päälle tuli yksi 198 kruunun kahvitauko ja 1600 kruunun kylpylämaksu. 15 tuntia kestänyt sunnuntainen reissumme köyhdytti minua vajaat 30 euroa ja rikastutti usealla päräyttävällä kokemuksella.

Lisää kuvia Flickr-albumissani.

Tags: Dettifoss, Godafoss, luonto, matkustus, Myvatn, road trip

This entry was posted on Tiistai, Syyskuu 8th, 2009 at 2:33 and is filed under vaihto-opiskelu. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.