Kun heräsin tänään puolilta päivin, lihaksiani särki ja vasemmassa kädessäni oli kolme rakkoa. Syynä kolotukseen ei tällä kertaa olleet lampaat tai lapasesta lähtenyt baarireissu, vaan eilinen oppilaskunnan järjestämä koskenlaskuretki, johon minun lisäkseni osallistui neljä paikallista ja seitsemän vaihto-opiskelijaa.
Tiistaina 12 hengen porukkamme lähti koululta klo 11.15 ajamaan 100 kilometriä Akureyristä länteen, pieneen Varmahlíð:n kylään, jonka läheisyydessä retkenjärjestäjämme Bakkaflöt sijaitsee. Maksoimme 8000 kruunua (n. 45 €), puimme yllemme varusteet koskenlaskua varten ja puudutimme takapuoliamme vielä tunnin verran bussissa, joka vei meidät ja veneet varrelle virran.
It’s gettin’ wet in here / So take of all your clothes
Ennen bussimatkaa joelle, vapauduimme vaatteistamme ja puimme yllemme (seuraavassa järjestyksessä) uimahousut/puvun (retken päätteeksi pääsimme suoraan kuumaan kylpyyn), neopreenisen märkäpukuhaalarin ja -kengät, hieman haalaria paksumman (kuivapuku) takin, pelastusliivit ja kypärän. Ohjaajat suosittelivat micro-fleecen pukemista takin alle, mutta puin takin alle vain ohuen kerrastopaidan. Melominen piti meidät yllättävän lämpimänä, eikä pientä sormien jäätymistäkään ehtinyt touhun tuoksinnassa huomata.
Joelle päästyämme vastassamme oli 9-asteinen tuulinen syysilma ja vielä kylmempi virtaava Austari Jökulsá -joki (East Glacial River). Pienen opastuksen jälkeen kannoimme kumiveneet jokeen ja pääsimme tositoimiin. Porukkamme jakautui kahteen kumiveneeseen, joissa kummassakin oli yksi ohjaaja perällä ohjaamassa meitä ja venettä.
Pääsin punaisen (!) veneen kärkeen, jossa ohjaajana toimi nepalilainen adrenaliini-addikti. Veneohjaajien lisäksi mukanamme seurasi kaksi kajakeissa kulkevaa opasta, jotka olivat valmiina poimimaan ja hinaamaan virtauksen armoille pudonneet melojat takaisin rantaan tai suoraan veneeseen.
Sormuksen saattueen jäljillä
Austari Jökulsá -joki on luokiteltu kansainvälisellä jokien luokitusasteikolla III–IV+, eli vaikeasta erittäin vaikeaan. Retkenjärjestäjät vaativat kyseiselle reitille vähintään 18 vuoden ikää. Lisäksi allekirjoitimme sitoumuksen, jossa vakuutamme osallistuvamme retkelle omalla vastuulla jne.
Joki tarjosikin muutaman oikeasti kuumottavan virtauskohdan kivikkoineen, joista selvisimme kuitenkin haavereitta. Suvantokohdassa oppaamme sitten järjesti pienen yllätyksen ja pääsin putoamaan jokeen. Reitin varrella jokainen meistä taisi käydä vähintään kerran veneen ulkopuolella, yleensä muiden avittamana.
16 kilometrin mittainen melontareitti tarjosi kylmien vesipärskeiden lisäksi tietenkin hienoja maisemia. Jökulsá-joki laskee Hofsjökull-jäätiköltä pohjoiseen 15–20 metriä syvää kanjonia pitkin Skagafjörður-vuonoon ja siitä mereen. Olo oli välillä kuin Anduin-jokea melovalla sormuksen saattueella – tosin meillä oli haltiaviittojen sijaan päällämme neopreenipuvut ja pelastusliivit. Vaikken Uudessa-Seelannissa ole käynytkään, niin muutenkin Islanti muistuttaa maisemiltaan mielestäni tuota eteläistä saarivaltiota lampaineen kaikkineen.
Noin neljän tunnin melontaurakan jälkeen palasimme bussilla Bakkaflötiin, jossa kuoriuduimme puvuistamme ja pääsimme pulahtamaan kuumaan kylpyyn. Saunaa oli siinä vaiheessa hieman ikävä.
Tags: koskenlasku, luonto
Wautsi! Oli varmasti mahtava kokemus! Säikäyttikö putoaminen
Veneestä putoamista ei ehtinyt säikähtää. Kuumottavampaa oli hyppääminen 8 metriä korkealta kielekkeeltä veteen, kun siinä ehti hieman kelatakin, että mitäs ihmettä sitä ollaan tekemässä.