Vaihto-opiskelua Islannissa

Luku 1: Olipa kerran… lampaiden miehittämässä Islannissa

Filmi alkaa tällä kertaa puolelta päivin lauantaina, kun herään huoneeni oven jyskytykseen: ”Jos haluut nähdä lampaita, niin äkkiä ylös!” Ponkaisen sängyn pohjalta ylös, harjaan hampaat ja hotkin puuron naamaan (armeijassa opittu kikka, hotkimalla joka toisen lusikallisen väärään kurkkuun, syöminen käy paljon nopeammin). 50 minuutin päästä herätyksestä löydän itseni istumasta autossa suomalaisen, puolalaisen ja kahden islantilaisen kanssa.

Seuraavaksi kamera leikkaa vuonon toiselle puolelle, pienelle maatilalle, jossa suoritetaan parhaillaan lampaiden keräämistä talviteloille (réttir). Lampaat temmeltävät ja laiduntavat vapaina suurimman osan vuodesta ympäri Islantia. Syyskuussa lampaat kerätään aitauksiin, jossa maajussit bongaavat omat elikkonsa korvamerkinnöistään ja raahaavat ne omaan aitaukseensa. Kyseinen réttir oli melko pieni, lampaita oli satakunta, mutta kyllä sitä määkymistä riitti niistäkin ihan tarpeeksi.

Napsin muutaman kuvan aroista lampaista ja kaasujalka-Greg otti hieman videokuvaa, jonka kommenttiraidalle ikuistui hänen räkäistä nauruaan ja minun suomenkielinen töksäytys.

Luku 2: Kunniattomat paskiaiset

Lauantai-iltana eräs yliopiston opettaja, saksalainen Markus, kutsui kaikki vaihtarit luokseen iltaa istumaan. Isäntä tarjosi mureaa lammasta perunoiden kera, herkullista kalakeittoa sekä hapankaalia. Osa opiskelijoista oli leiponut tai tuonut mukanaan muuta pikkupurtavaa. Nyyttärihengessä toimme illanistujaisiin kolmen litran linnunpöntön.

Operaatio oli kaiken kaikkiaan menestys. Kuulustelimme onnistuneesti muita vaihtareita, välttelimme onnistuneesti saksalaista isäntäämme ja päihdyimme sivistyneesti.

Luku 3: Suomalainen yö Akureyrissä

Tärkeä osa vaihto-opiskelua on tietysti kohdemaan kulttuuriin tutustuminen, paikallisen opiskelijakunnan edustajan Jóhannan sanoin: ”Big part of Icelandic culture is to get wasted in the bar.”

Perjantaina aloittelimme iltaa vaihtariporukalla Gula Villanissa. Jo pieneksi perinteeksi muodostuneessa perjantaisessa vodka-mittelössä olivat tällä kertaa vastakkain puolalainen vodka ja saksalaisen biokemistin labrapolttoinen marjaisa vodkavalmiste. Saksa voitti tällä kertaa. Viikko sitten Koskenkorva otti erävoiton liettualaisesta vodkasta, ainakin meidän suomalaisten ja liettualaisten(!) mielestä.

Itse baari-ilta Akureyrissä huipentuu yökerhon valintaan, jonka voi suorittaa halutessaan vaikka kolikkoa heittämällä, koska täällä varsinaisia yökerhoja on vain kaksi. Perjantaina aloitimme Kaffi Akureyristä, josta pakenimme tanssimusiikin puutteen vuoksi viereiseen Kaffi Amoriin. Lauantaina taas Kaffi Amorissa oli kuollutta, joten suuntasimme siihen toiseen, jossa olikin tupa ja tanssilattia täynnä Ibiza-teemabileiden takia.

Virkani puolesta suomalaisena agenttina olen tehnyt muutamia huomioita Akureyrin yöelämästä:

• viikonloppuisin baari ja erityisesti tanssilattia on täynnä neljään asti
• tanssimusiikki on pääosin rankemman puolesta eurodancea, kovia hittejä ovat legendaarinen Haddawayn ”What is Love?” ja Black Eyed Peasin ”I Gotta Feeling” sekä Lady Gaga, jotka ovat soineet joka ilta vähintään kerran. Kuulemma muutenkin paikallisilla levynpyörittäjillä on baarin omistajan asettama kovin rajoitettu soittolista.
• hanasiidereitä ei ole!
• paikallinen Opal-drinkki maistuu aivan Jägermaisterin ja salmiakkikossun sekoitukselta

Baari-illat ovat päättyneet siinä vähän ennen neljää, kun suomalainen sisu on taas ollut voittoisa, muun maalaisten vaihtareiden lähdettyä nukkumaan viimeistään kolmelta.

Luku 4: Operaatio Elokuva

Sunnuntain ainoa varsinainen ohjelma oli käydä kokemassa Tarantinon uusin filmi paikallisessa teatterissa. Kokemus se olikin! Heti sisäänkäynnin jälkeen on lipunmyyntipiste, jossa maksua vastaan (1100 kruunua / 6,20 €) tiketti tulostetaan kauppakuiteista tutulle lämpöpaperille. Saapuessamme kymmentä vaille teatterille, salin ovi oli jo kutsuvasti avoinna, joten päätimme mennä sisään varaamaan parhaat paikat.

Aikamme mainoksia katseltuamme elokuva alkoi ajallaan – lähes varoittamatta – ilman yhtään tulevia elokuvia mainostavaa traileria. Alkutekstien jälkeen aisteillemme lävähtää ranskalainen dialogi islanniksi tekstitettynä!

Selvittyämme kielishokista ja saatuamme juonen päästä kiinni, islantilaiset iskevät jälleen! Tällä kertaa jäämme haukkomaan henkeä mainoskatkon takia, joka katkaisee elokuvan noin viideksi minuutiksi elokuvan puolessa välissä, neljännen luvun alussa. Hulluja nuo islantilaiset!

Luku 5: Vuokraemännän kosto

Tarina päättyy tällä kertaa tarantinomaiseen tapaan hieman takautuvasti. Sunnuntaina rakas vuokraemäntämme tulee kuulustelemaan kolmena iltana peräkkäin Gula Villanissa järjestettyjen äänekkäiden etkojen takia. Siinä vaiheessa on hieman vaikea vakuuttaa syyttömyyttään, kun eilisen illan raskauttavat todisteet, komea keko tyhjiä tölkkejä, ovat saksalaisittain särmissä pinoissa ja riveissä vielä alakerran keittiön pöydällä.

Operaatiomme koki karvaan tappion. Häntä koipien välissä lupaamme parantaa tapamme… joudumme evakuoimaan tukikohtamme seuraavaksi varmaankin Útsteinn:n tai Drekagilin opiskelija-asuntolaan.

Tags: guest house, gula villan, illanvietto, lammas, olut, réttir

This entry was posted on Maanantai, Syyskuu 14th, 2009 at 14:16 and is filed under vaihto-opiskelu. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.