Ihminen on terve, kun se kirjoittaa, totesi jo Aatu aikoinaan viimeistellessään Taisteluansa. En tiedä, olenko terve vai terapian tarpeessa, mutta tässäpä paluuni kirjoittajien kirjoihin. Pohjoinen mielentila on saanut väistyä, pelästyi kai äänekästä italialaista. Hänen mukaansa kevään väri on miehillä violetti, joka näkyy erityisesti paidoissa ja asusteissa. Violetti rantautuu odotettavasti tänne pohjoiseen parin vuoden viiveellä, mutta muodin aallonharjalla surffaavat lukijani ottanevat vinkistä vaarin jo nyt.
Tsunameista puheen ollen, Islanti sai oman osansa luonnonvoimauutisoinnista tulivuoren purkauduttua lauantain ja sunnuntain välisenä yönä maan eteläosassa. Valitettavasti Akureyri on sen verran kaukana pohjoisessa, etten päässyt evakuoitavaksi. Sen verran voimakas purkaus kuitenkin oli, että heräsin sunnuntaina äidillisen huolestuneeseen tekstiviestiin, josta sain siis ensimmäisenä tiedon tulivuoresta. Kiitos siitä. 
Äidin vaistoista puheen ollen, uusi Mokoman single on kuohuttanut tunteitani viime aikoina. Jo Stam1nan enteilevästi nimetty Viimeinen Atlantis käänsi Ruotsi–Suomi-maaottelun kotimaani hyväksi. Uskon, että Mokoman uusi kokopitkä lyö viimeisen naulan arkkuun rantautuessaan soittolistalleni lähiviikkoina.
Tajunnanvirrasta puheen ollen, yritän suunnata majakkani valon kohtia Suomea, sitä eniten tarvitseville. Kerään taskut täyteen kiviä, mutta tunnen vetoa enemmän Amélie Poulainiin kuin Virginia Woolfiin. Annan kaiken ja enemmänkin, jos viha kaikkoaa.
Tags: jotain ihan muuta, luonto