Viime lauantaina tempaisin yhdessä suomalaisten kollegojen, Jarkon ja Ulrikan, kanssa järjestämällä muille vaihtareille ja parille paikalliselle opiskelijalle Suomi-aiheiset illanistujaiset. Ohjelmassa oli rehellisen alkoholin riipimisen (BYOB aka Bring Your Own Booze) lisäksi suomalaisten makujen maistelua, värilyhytelokuva Perkele, kiperä Suomi-visa sekä suomalaista musiikkia, josta ei ole maksettu Teosto-maksuja.
Thanks, it’s disgusting!
Juhlan kulinaarisena kulmakivenä toimi 149 karjalanpiirakkaa, joita kolmen koplamme valmisti koko lauantaipäivän. Suomalaisten makujen sinfoniaa täydensi munavoi, Fazerin suklaa sekä salmiakki(kossu).
Suklaa sekä piirakat tekivät hyvin kauppansa, mutta salmiakki ei sulattanut monenkaan vieraan sydäntä. Rehelliset kommentit, kuten ”You call this candy?!” ja ”Thanks, it’s disgusting!” jäävät ainakin minun mieleeni elämään. Tallentuipa muutama salmariryypyn jälkeinen irvistyskin kameralle.
O my head! Perkele!
Lyhytelokuva Perkele sekä Jarkon laatima visa olivat onneksi kaikkien mieleen. Palkitsimme parhaan Suomi-tietäjän kahdella vapaalipulla uimahallin saunaan. Tietäjän titteli meni lippujen ohella tällä kertaa Saksaan. Parhaat naurut saimme, kun osa vastaajista oli veikannut Keke Rosbergin olevan aikuisviihdetähti.
Eräs liettualainen kundi kiitteli, että soittolistalla oli sopivan vähän metallia. Bomfunk Mc’s, Darude ja HIM olivat osalle jo ennestään tuttuja ja niitä osattiin jopa toivoa. Iiro Rantala New Trio oli ehtinyt tehdä muutamaan jo vaikutuksen viime autoretkellä.
Kaiken kaikkiaan juhlat onnistuivat yli odotusten. Parasta juhlissa oli tietenkin se, että vieraat eivät jaksaneet syödä kaikkia karjalanpiirakoita, vaan niitä jäi meille alkuviikon iloksi. Nyt kun rypyttämisen salat ovat hallussa, pitää piirakoita tehdä lisää viimeistään joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina. Palkitsevaa oli myös se, että seuraavan päivänä monella vieraalla oli Facebook-viesteissään sana Perkele! Mielestäni parhaan lausahduksen poimin tuohon ylle väliotsikoksi.
Podin hieman koti-ikävää oli juhlien aikana ja jälkeen. En todellakaan kaipaa mitään Tuhansien murheellisten laulujen maa -yhteishoilausta, mutta erityisesti ryhmähiljaisuutta ja suomalaista lakonista huumoria tulee välillä ikävä.
Tags: illanvietto, kulttuuri, musiikki, perkele