Tämä saattaa jäädä viimeiseksi viestikseni täällä. Jos minusta ei kuulu aaton jälkeen, niin peikkomuorin iso musta kissa on syönyt minut. Pahis-kissa syö nimittäin kaikki, jotka eivät saa vaatteita joululahjaksi. Oppivathan lapset arvostamaan pehmeitä paketteja, PRKL.
Joulunajan nuhteesta vastaavat täällä kolmetoista joulupukkia, jotka alun perin ovat olleet jonkin sortin peikkoja. Sittemmin peikot ovat valjastettu joulumarkkinoiden käyttöön lisäämällä heille valkoiset parrat ja punaiset nutut. Pääpahiksena häärii edelleen peikkojen äiti Grýla, joka pistää pataansa porisemaan kaikki lapset, jotka eivät osaa käyttäytyä joulun alla. Oppivathan lapset tottelemaan vanhempiaan, PRKL.
Joulupukkipeikot tulevat perheiden vieraiksi yksi kerrallaan alkaen 12. joulukuuta. Jokainen peikko laittaa kilteille lapsille pienen lahjan kenkään, tuhmien tyytyessä raakaan perunaan. Kansantarun mukaan kukin peikko viipyy perheen riesana kaksi viikkoa, aattona saapuvan peikon lähtiessä loppiaisena.
Jokaisella joulupukkipeikolla on oma pikantti pakkomielteensä, joka aiheuttaa harmia peruskansalaisille. Esimerkiksi ensimmäisenä saapuvalla peikolla on hurja himo lampaan maitoon ja jäykät polvet. Muut peikot ovat myös ruoan perään, eräs nuolee kattilan ja toinen kulhon pohjia, kolmas varastaa makkaroita, neljännen syödessä talouden maitorahkan (skyr) ja niin edelleen. Oppivathan arvostamaan joulunajan ruokaa, ennen wanhaan kaikesta oli pula, PRKL.
Osa peikoista saa kiksejä yksinkertaisesta kiusanteosta. 18. joulukuuta taloon astelee ovia paukutteleva peikko, pari päivää myöhemmin tulee ikkunoista tirkistelijä. Tässähän tulee aivan kotoisa tunne, kun tupa on täynnä kaikenkarvaisia sekopäitä.
