Opiskelijavaihtojaksoni alkaa olla loppua vaille valmis. Toisen polven insinööriopiskelijana minun tulisi tuntea tarvetta summata vaihtarikauden tavoitteet ja toteutumat, tehdä kaikesta kokemastani lukuja, tutkia syitä ja suhteita. Siispä työnnän tajunnanvirtani takaisin mieleni perukoille ja laadin listan tiedonjanoisille seuraajilleni. (lisää…)
Posts Tagged ‘kulttuuri’
Lopun alku
Perjantai, Toukokuu 28th, 2010Katsaus kevätkauden korkeakoulukursseihini
Lauantai, Toukokuu 15th, 2010Vaikka suvivirsi jäi kuulematta, niin kouluopinnot täällä Akureyrissä päättyivät jo viikko sitten. Opintopisteitä kertyi 48, joten Kansaneläkelaitoksen inkvisitio ei pääse kuumottamaan ja kuulustelemaan opintotukien perään. Onneksi tuli syksyllä rehkittyä 30 opintopisteen verran, joten nyt keväällä oli varaa jättää yksi kurssi väliin.
”This is just a theoretical example to prove a point, this has not any practical use. In practice why would anyone do it?” Näin tokaisi Compilers kurssin opettaja, jonka jälkeen päätin lopettaa kyseisen kurssin kesken. Lopetuspäätöksen jälkeen elämänlaatuni koheni huomattavasti, kun ei tarvinnut enää mennä perjantaisin kouluun. (lisää…)
Tiedän, mitä tein viime pääsiäisenä
Maanantai, Huhtikuu 5th, 2010Ensimmäisen pääsiäispäivän aattona, viime lauantaina, järjestimme jonkin sortin juhlan vaihtariporukalla – ainakin muiden ottamista kuvista päätellen. Yritänkin nyt välittää teille muistikuvaa kyseisestä tapahtumasta valokuvien avulla. Tosin kaikki ei ole sitä miltä se ensisilmäyksellä saattaa näyttää. Klikkaamalla peukalonkynsikuvia, saat suurennettua kuvat täyteen loistoonsa. Hoosianna!
Oheisessa ensimmäisessä kuvassa olen ilmiselvästi pysähtynyt poseeraamaan kesken pääsiäisherkkujen santsaamisen. Mämmiä ei onneksi ollut tarjolla aiheuttamassa traumaattisia kokemuksia muille vaihtareille. Huomatkaa, kuinka asusteeni juhlan teeman ja ympäristön mukainen. Päähineeni, jonka tein viime syksyn pupupirskeisiin oli taas ajankohtainen ja valkoisiin seiniin sulautuva paitani kruunaa kameleonttimaisen olemukseni. (lisää…)
Täällä ei ole mitään nähtävää
Torstai, Maaliskuu 18th, 2010Koska täältä pohjoisrintaman poterosta ei kuulu mitään uutta, voitte tyydyttää reality-nälkäänne seuraavilla kollegoideni blogeilla. Omia päivityksiä tulee sitten joskus keväämmällä.
Kämppikseni Jarkko tarinoi vaihtarielämästään täällä Akureyrissä englanniksi blogissaan That donut ain’t fucking around. Lue miltä elämä täällä Akureyrissä näyttää toisen suomalaisen silmin. Usein lyhyempää ja ytimekkäämpää kirjoitusta, kuin meikäläisellä. Jarkon tyyli puree ainakin minuun. (lisää…)
Joulukuun pukit
Torstai, Joulukuu 24th, 2009Tämä saattaa jäädä viimeiseksi viestikseni täällä. Jos minusta ei kuulu aaton jälkeen, niin peikkomuorin iso musta kissa on syönyt minut. Pahis-kissa syö nimittäin kaikki, jotka eivät saa vaatteita joululahjaksi. Oppivathan lapset arvostamaan pehmeitä paketteja, PRKL.
Joulunajan nuhteesta vastaavat täällä kolmetoista joulupukkia, jotka alun perin ovat olleet jonkin sortin peikkoja. Sittemmin peikot ovat valjastettu joulumarkkinoiden käyttöön lisäämällä heille valkoiset parrat ja punaiset nutut. Pääpahiksena häärii edelleen peikkojen äiti Grýla, joka pistää pataansa porisemaan kaikki lapset, jotka eivät osaa käyttäytyä joulun alla. Oppivathan lapset tottelemaan vanhempiaan, PRKL.
Joulupukkipeikot tulevat perheiden vieraiksi yksi kerrallaan alkaen 12. joulukuuta. Jokainen peikko laittaa kilteille lapsille pienen lahjan kenkään, tuhmien tyytyessä raakaan perunaan. Kansantarun mukaan kukin peikko viipyy perheen riesana kaksi viikkoa, aattona saapuvan peikon lähtiessä loppiaisena.
Jokaisella joulupukkipeikolla on oma pikantti pakkomielteensä, joka aiheuttaa harmia peruskansalaisille. Esimerkiksi ensimmäisenä saapuvalla peikolla on hurja himo lampaan maitoon ja jäykät polvet. Muut peikot ovat myös ruoan perään, eräs nuolee kattilan ja toinen kulhon pohjia, kolmas varastaa makkaroita, neljännen syödessä talouden maitorahkan (skyr) ja niin edelleen. Oppivathan arvostamaan joulunajan ruokaa, ennen wanhaan kaikesta oli pula, PRKL.
Osa peikoista saa kiksejä yksinkertaisesta kiusanteosta. 18. joulukuuta taloon astelee ovia paukutteleva peikko, pari päivää myöhemmin tulee ikkunoista tirkistelijä. Tässähän tulee aivan kotoisa tunne, kun tupa on täynnä kaikenkarvaisia sekopäitä.
