Näin lähestyvän vuoden vaihteen kunniaksi kaivelen vähän mennyttä syksyä reilun 7000 sanan edestä. Satunnaisia kuvia syksyn vaihtojakson varrelta höystettynä epämääräisellä tajunnanvirralla, olkaa hyvä! Kuvat on lainattu kotiin lähteneiltä slovakeilta, Katkalta ja Zuzkalta. Ainoan meikäläisen kuvan tunnistaa siitä, että siinä ei ole ihmisiä…
Kulttuurishokki
Ei saunaa, lonkeroa, vaakoja he-vi osastolla, nopeaa ja luotettavaa internet-yhteyttä, astiankuivauskaappeja, 4-viljan puurohiutaleita, listaa voisi jatkaa loputtomiin – tosin nyt ei tule muuta mieleen. Ihminen on sopeutuva eläin ja kaiken puutteeseen voi tottua… tai niinhän sitä luulisi. Kamelin selän pisti halki, poikki ja pinoon kuitenkin paikallisen KV-koordinaatorin tokaisu heti saapumispäivänä, kun hän kierrätti meitä autollansa ympäri Akureyrin keskustaa.
”OK boys, to the right is the city’s alcohol store”
”C’mon, we’re Finns alright, but do we look that alcoholic?”
”Nope, but this is the only place that sells alcohol here in Akureyri.”
”… (deep silence)”
Naseva kuvateksti
Shokista selvittyämme ja opittuamme asioimaan paikallisessa nestehuoltoliikkeessä, murenin täysin tajuttuani, ettei käsite hanasiideri ole rantautunut Islantiin. Niinpä syyskauden aikana uuden kulttuurin ohella on tullut omaksuttua muutama tuopillinen olutta – tosin olut laittaa irvistelemään enempi.
”Vielä sekunti, niin kiskasen ton perukiin poies…”
”Slovakian hammashuolto pesee mennen tullen Suomen edustajan.”
”Kameran tuopintunnistus-mikropiiri oli rikki, joten kuva on tarkentunut virheellisesti kasvoihin.”
Katso maisemaa
Ensimmäisten viikkojen aikana näytin varmasti (normaalia enempi) vajaaälyiseltä kulkiessani ympäri Akureyria suu auki. Oooh… täällä on vuoria. Ensimmäisen vesiputouksen nähdessä porukka on aivan pähkinöinä. Sittemmin kamera on jäänyt valitettavan usein laukun pohjalle vaikka kuvattavaa riittäisi ihan arkipäivän ympäristössä. Ehkä ensi vuonna ryhdistäydyn ja uskaltaudun kuvamaan myös ihmisiä.
Ihosyöpää odotellessa
Kävimme korkean rautapitoisuuden takia punertavassa Námafjallin laaksossa ja hengittelimme kuumien lähteiden myrkyllisiä höyryjä. Viimeisen naulan arkkuun löi tempauksemme uida Askjan Viti-kraaterissa, jonka pohjan mutainen velli nuorentaa niin kivasti ihoa – sulattaen kasvot kokonaan pois, jos se jää naamalle turhan pitkäksi aikaa.
Parempi kuin Beckham
Kävimme pelaamassa jalkapalloa muutamaan otteeseen läheisellä kentällä, kun satuimme löytämään pallon sopivasti naapurin pihasta. (Palautimme sen kuuliaisesti maailmanluokan tähtien nimikirjoituksilla varustettuna.) Yllätyksemme ja iloksemme saimme seuraa paikallisista nappuloista. Jalkapallo ylitti ketterästi kielimuurin ja ottelun jälkeen kaikkien oli helppo hymyillä.
We don’t party without an occasion…
…but every occasion is a good reason to party. ”Útsteinnin opiskelija-asuntola täyttää tällä viikolla 20 vuotta. Mites ois jänö-juhlat perjantaina?” ”Okei, nähdään siellä!”
”Jap… eiku kiinalainen on menettänyt kasvonsa! Osotetaan sitä sormella ja nauretaan sille, niin kukaan ei huomaa et mul on tennissukat päässä.” Ei, vaan eläinrytmipelin tuoksinnassa sattuu ja tapahtuu virheitä, jotka naurattavat kaikkia.
Katse kohti tulevaa
Uusi vuosi, vanhat kujeet. Vaikka suurin osa vaihtareista vaihtuukin, niin mitä sitä muuttamaan hyväksi havaittua reseptiä. Ensi vuonna lupaan katua enemmän tehtyjä kuin tekemättömiä asioita. Tähän loppuun voisin kaivaa jonkin kornin tai kliseisen (mutta niin toden!) ”elä elämääsi täysillä” -sitaatin, mutta en jaksa, on parempaakin tekemistä.
Tags: ihmiset, illanvietto, luonto, olut