Vaihto-opiskelua Islannissa

Perjantain DJ ei tarjonnut mitään erikoista. Soittolista alkoi Haddawaylla, jatkui Lady Gagan, Black Eyed Peasin ja nimettömien eurodance viisujen tahdissa kello kahden kliimaksiin, jolloin tiskijukka klikkasi MacBookistaan ”I Gotta Feeling” -biisin soimaan. Perjantain tanhut noudattivat tuttua kaavaa musiikin osalta pelottavan orjallisesti, ainoa merkittävä eroavaisuus edellisviikkojen diskojumputukseen oli sympaattinen(?) wanhan koulukunnan DJ, joka puhui ja hehkutti kappaleiden päälle.

Täytyy myöntää, että perjantain tanssitunneilla hetkensä, jotka sulattivat myös minun – paatuneen tunnelmanlatistajan – sydämen. Michael Jackson ja Saksan lahja maailmalle Culture Beatin ”Mr. Vain” toimivat aina. Lisäksi paikkana toiminut Sjallinn (Akureyrissä on enemmän kuin kaksi yökerhoa!) oli varsin viihtyisä ja toi mieleen kulttuuriareena Glorian alimitoitettua baaritiskiä myöten.

Rumat idiootit

Lauantai tarjosikin musiikillisesti täysin erilaisen kokemuksen. Olimme kuuntelemassa yhdeksän henkistä punkahtavaa folk-poppoota Ljótu hálfvitarniria, joka kääntyy suomeksi sanatarkasti ”Rumat idiootit”. Keikkapaikka oli viihtyisä kellarikuppila Græni Hatturinn. Kuppila oli tupaten täynnä, joten jouduimme tyytymään takimmaisiin nurkkapöytiin vaikka saavuimme paikalle tuntia ennen keikan alkamista.

Bändin jäsenet pitivät hauskaa lavalla ja jutustelivat sekä laukoivat vitsejä kappaleiden välissä. Vaikka en tajunnutkaan biisien sanoista ja välispiikeistä yhtikäs mitään, niin yritin välillä nauraa mukana, siinä kuitenkaan onnistumatta. Musiikki oli menevää ja riehakasta, joten tulin ostaneeksi yhtyeen molemmat levyt 3500 kruunulla (n. 20 €). Keikkalippukin oli kohtuullisen hintainen, 1500 kruunua.

Rumat idiootit kierrättivät ja vaihtoivat soittimia joka biisin välissä, esimerkiksi rumpujen takana kävi ainakin neljä eri kaveria iskemässä tahtia. Oboe, fagotti, melodika, mandoliini, harmonikka ja nokkahuilu antoivat kappaleille hauskan äänimaailman. Pojat jaksoivat soittaa reilut kaksi tuntia, pitäen välissä reilun vartin tauon. Tuntuu siltä, että islantilaiset ovat tottuneet pitämään tauon jokaisen tapahtuman tai show’n puolivälissä.

Kaiken kaikkiaan lauantain keikka oli erittäin hauska kokemus. Pohjois-Islannista, pienestä Húsavikin kaupungista kotoisin oleva Ljótu hálfvitarnir päätyi soittolistalleni pysyvästi. Tälläistä lisää!

Tags: illanvietto, musiikki, olut

This entry was posted on Torstai, Lokakuu 8th, 2009 at 2:04 and is filed under vaihto-opiskelu. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.